Perunaa ruokokatteessa – maallikkoviljelijän kokeilemana

Paikka: Pohjoinen Kustavi / Pirkko (kokeilu tehty kesällä 2016)

Ruoko on hyvä perunanviljelyyn, ja bonuksena on, että pidempi kasvuaika mahdollistaa uusien perunoiden syömisen vielä syyskuussa.

Olemme aiemmin kokeilleen Strömsöstä saadun idean perusteella perunoiden kasvattavista oljessa. Silloin alusta oli täysin muokkaamatonta sammalta. Nyt kokeiltiin ruokoviljelyä samassa paikassa. Alustaa on siinä välissä kaiveltu, muokattu ja joitakin kiviä on poistettu, mutta nytkin tekniikka oli sama – perunat alustalle ja ruokoa päälle. Alustan pitäisi voida olla mitä vaan nurmikosta hiekkaan.

Ruoko saatiin viljelykokeiluun Rantapartureilta, joka kuljetti alueelle ruokoa pyöröpaaleissa. Ruko oli paalattu vuotta aikaisemmin pitkänä, eikä sitä ollut sen enempää silputtu. Yksi pyöröpaali oli noin 1,5 kuutiota tiukaksi puristettua tavaraa, joten purettaessa tuosta sai useampia kuutioita katetta.

Kuvateksti: Metsäinen palsta kateviljelyyn koealueena. Kasvimaan reunalla on yksi pyöröpaali, josta ruokoa levitettiin katteeksi kesän aikana useampaan otteeseen.

Asettelin itäneet Siikli-merkkiset perunat 7.5. riviin idut ylöspäin. Perunat olivat Kauppilan puutarhasta ostettuja, valmiiksi idätettyjä.

Kuvateksti: Koeviljelyssä käytetyt perunat olivat valmiiksi idätettyjä.

Kuvateksti: valmiiksi idätettyjä perunoita levitettynä kovalle maalle tasaisesti. Päälle tuli sitten ruokoa katteeksi.

Levitin ruokoa perunoiden päälle ja tarkoitus oli laittaa mahdollisimman ohut kerros, sillä vanhojen kokemusten perusteella liian paksu kerros hidastaa itämistä. Ohuella ruokokerroksella verhoaminen ei kuitenkaan onnistunut kovin hyvin, sillä ison paalin käsittely oli vähän haasteellista ja ruokoa tuli tiukasta paalista helposti kerralla isompia kasoja. Ohuen ja tasaisen kerroksen olisi saanut varmasti helpommin, jos ruoko olisi ollut silputtua.

Katteen tarkoitus oli taata alkuvaiheessa lähinnä kosteana pysyvä ja hallalta suojaava kerros perunoille. Levityksen aikana oli lämpöaalto, joten maa oli varmasti lämmin. Siikleillä sen pitäisi olla ohjeiden mukaan +7. Itänyttä Annabellaa ei ollut matkassa ja Timoa ei huvittanut kokeilla.

Jätin reilusti ruokoa jäljelle, koska varsinainen juttu on lisätä tätä katteeksi myöhemmin niin paljon, etteivät kehittyvät perunat ole valossa ja tule vihreiksi. Multaviljelyssä tämä vaihe on se, kun perunoissa on reilu verso – silloin kasataan multaa varsien ympärille.

Sitten kastelin ruokokerroksen.

Kuvateksti: Kevyt ruokokerros levitettynä itäneiden perunoiden päälle. Ohuen ja tasaisen kerroksen levittäminen oli vaikeaa, koska ruoko ei ollut valmiiksi silputtua.

Aiempien olkiviljelystä saamieni kokemusten perusteella versoista ei tule kovin isoja, mutta perunaa tulee silti hyvin.

Lisäksi kokeilen kaislamursketta kävelypolkujen pohjana pikku pellollani ja mansikkamaan katteena rikkaruohojen ehkäisemiseksi. Mansikan taimet kuihtuivat muutamassa viikossa, ja poistin kaislan mansikoiden tyveltä. Olisiko suolaisuus ollut ongelma? Vai tapahtuiko jotain muuta odottamatonta? Tästä olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia.

Kuukauden päästä istutuksesta, 5.6. havaittiin ensimmäinen verso. Satanut ei ollut kuin kerran istuttamisen jälkeen, minkä takia nyt vähän kastelin ruokokatteella verhottua kasvimaatani.

Kaislat ovat pysyneet paikoillaan tuulisista säistä huolimatta. Eikä muutakaan päällepäin merkillistä havaittavissa.

Kuvateksti: Kuivunut ruoko oli kevyttä, mutta silti tuuli ei pöllyttänyt tai siirtänyt ruokoa paikalta, johon se oli alun perin levitetty.

Vieressä samana päivänä multaan istutettu saman merkkinen peruna versoi viikkoa aiemmin. Hyvin idätetty Siikli mullassa versoi kolmessa viikossa, tuskin itänyt Annabella versoi kahdessa viikossa.

Taisi ruokoa ollut aika paksulti – ja ehkä ohuemmalla ruokokerroksella peruna olisi versonut nopeammin myös ruokokatteessa.

Kuvateksti: Multaan istutettu Siikli versoi kolmessa viikossa, kun samoihin aikoihin ruokoon istutettu Siikli versoi neljässä viikossa.

Kesäkuun lopulla tilanne oli, että ruokoversot olivat odotetusti pienempiä kuin mullassa kasvatettujen perunoiden versot – mutta hyvältä näyttivät ruokoversotkin.

Kuvateksti: Ruokokatteessa kasvavien perunoiden versot olivat hieman pienempiä kuin mullassa kasvaneiden perunoiden versot.

Tässä kohtaa tein multaviljelyä vastaavan ”multauksen” eli lisäsin ruokoa versojen ympärille niin paljon, että versot vielä näkyivät.

Vieressä olevat multaperunat kasvoivat ja syötiin pois elokuun aikana. Ajoittain tehty ruokoperunoiden koon tarkistus antoi ymmärtää olevan parasta odottaa niiden kasvamista rauhassa. Lopulta 10.7. ruokoperuna kukki, mutta vielä oli tarpeen odottaa perunoiden kasvamista.

Kuvateksti: Ruokokatteessa kasvatettu peruna alkoi kukkimaan 10.7 eli hieman myöhemmin kuin mullassa kasvanut peruna.

Syyskuun alussa kohtuullisen kokoiseksi jääneet varret olivat edelleen kauniita ja pirteitä, mutta 17.9. varret olivat jo ruskistuneet ja kuihtuneet – ehkä oli ollut yöpakkanen. Oli siis lopulta perunoiden noston aika.

Kuvateksti: syyskuussa ruokoperunat olivat vielä kasvamassa. Varret kuihtuivat todennäköisesti yöpakkasen seurauksena.

Lopulta kaivoin perunat ylös: edelleen joukossa oli ihan pieniä perunoita, mutta syvällä ruokokatteen alla olevan sammaleen rajalla oli isojakin perunoita, yhteensä kuvan osoittama määrä. Kaisla oli alakerroksistaan kohtalaisen maatunutta jo. Kerros oli lopulta noin 15 cm. Selvästi vihreitä (saanut liikaa valoa) perunoita ei tullut vastaan.

Kuvateksti: Ruokoperunoita nostettaessa oli iloinen yllätys, kun joukossa oli paljon suurempiakin perunoita, eikä liikaa valoa saaneita vihreitä perunoita ollut yhtään.

Johtopäätökseni on, että ruoko on ihan hyvä perunanviljelyyn, kunhan ei odota uusia perunoita juhannukseksi. Ja koska perunoita oli mahdollista kasvattaa tällä tekniikalla jopa metsässä kallioiden välissä tasaisella kovalla alustalla, on menetelmä erityisen houkutteleva, jos peltomaata ei ole lähellä käytettävissä.

Ruoko käyttäytyi aivan oljen kaltaisesti ja sato oli vähintään yhtä hyvä ruokokatteessa kuin oljessa – tosin aiemmissa olkikokeiluissa kantti ei riittänyt odottaa satoa näin pitkään, joten on vähän vaikea arvioida, miten paljon oljessa perunat olisivat vielä kasvaneet lisää.

Mullassa kasvaneiden perunoiden laatu ei ollut ehkä paras mahdollinen ja sato oli vain vähän runsaampi kuin ruokokatteessa kasvaneiden perunoiden.

Maistoimme rinnakkain ruokoperunoita ja multaperunoita – multaperunat eivät enää olleet vastanostettuja. Keitettiin samalla tavalla ja yhtä kauan. Sokkona maistellen molemmat olivat hyviä. Multaperunassa oli aavistuksen vahvempi maku, jota en osaa kutsua muuksi kuin ”uuden perunan mauksi”. Erikseen syöden eroa ei huomaisi. Lisäbonus on tietysti syödä uusia perunoita syyskuussa, jonka ruokokatteessa viljely mahdollisti.

Muuten ruoko oli kasvimaalla aika hyvä kateaine erityisesti poluille, mutta ei kasvimaata siistin näköiseksi voi väittää, kun käytössä oli silppuamaton ruoko.

Kuten todettu, ruokokatteen alla eivät menestyneet mansikat – eivätkä sipulitkaan olleet onnellisia – mikä toisaalta voi johtua ihan jostain muusta kuin ruokomateriaalista. Muualla tehdyissä kokeiluissa ruokokatteen on todettu olevan ilmeisesti hyvä materiaali sipulimaalla, mutta mansikan kohdalla ongelmia on ollut ennenkin.

Liisa ihmemaassa – Ruokomullassa kasvaa jättikasveja

Paikka: Meripäässä, Mynälahden rannalla..

Jokainen muistaa varmaan Liisan seikkailut ihmemaassa. Tuolla mielikuvitusviidakossa kaikki kasvit kasvoivat paljon suurempina – ja muutenkin paikka oli hieman erikoinen monella tavalla.

Liisan ihmemaassa kaikki oli suurta ja ihmeellistä.

Löysin ihan oikean Liisan ihmemaan Mynämäen Mietoisista, Meripäästä. Tuolla puutarhan kasvua vauhdittaa ruovikosta tehdyt kasvuseokset, ja Liisan ihmemaan tavoin siellä kaikki kasvavat myös normaalia suurempina. Ja kuten ihmemaakin – on paikka muutenkin hieman tavallisesta poikkeava.

Ohessa muutamia kuvia, joista voi havaita jättikasvua:

Ruokomullassa kasvava jättiraparperi.
Puutarhahansikas on pieni raparperin lehteen verrattuna
Ruokomullassa kasvanut leskenlehti ja 45-kokoinen saapas

Ruoko on erinomainen kasvualustana ja salaisuus kasvien poikkeuksellisen vahvassa kasvussa. Tämän ovat tienneet saaristossa asuvat aina – kuten tässä tapauksessa Liisa Meripäästä – mutta tämä tieto ei ole kuitenkaan tavoittanut kaikkia, etenkään kaupungissa asuvia.

Jos nyt joku innostuu kasvattamaan omia jättikasvejaan niin muutama varoituksen sana: Ruoko ei ole automaattisesti hyvä kasvualusta kaikille kasveille.

Esimerkiksi peruna ei pidä ravinteikkaasta ruokomullasta, mutta perunan saa kasvamaan hyvin sopivalla tavalla valmistetussa ruokokatteessa. Tästä lisää vinkkejä toisessa blogissa!!