Perunaa ruokokatteessa – maallikkoviljelijän kokeilemana

Paikka: Pohjoinen Kustavi / Pirkko (kokeilu tehty kesällä 2016)

Ruoko on hyvä perunanviljelyyn, ja bonuksena on, että pidempi kasvuaika mahdollistaa uusien perunoiden syömisen vielä syyskuussa.

Olemme aiemmin kokeilleen Strömsöstä saadun idean perusteella perunoiden kasvattavista oljessa. Silloin alusta oli täysin muokkaamatonta sammalta. Nyt kokeiltiin ruokoviljelyä samassa paikassa. Alustaa on siinä välissä kaiveltu, muokattu ja joitakin kiviä on poistettu, mutta nytkin tekniikka oli sama – perunat alustalle ja ruokoa päälle. Alustan pitäisi voida olla mitä vaan nurmikosta hiekkaan.

Ruoko saatiin viljelykokeiluun Rantapartureilta, joka kuljetti alueelle ruokoa pyöröpaaleissa. Ruko oli paalattu vuotta aikaisemmin pitkänä, eikä sitä ollut sen enempää silputtu. Yksi pyöröpaali oli noin 1,5 kuutiota tiukaksi puristettua tavaraa, joten purettaessa tuosta sai useampia kuutioita katetta.

Kuvateksti: Metsäinen palsta kateviljelyyn koealueena. Kasvimaan reunalla on yksi pyöröpaali, josta ruokoa levitettiin katteeksi kesän aikana useampaan otteeseen.

Asettelin itäneet Siikli-merkkiset perunat 7.5. riviin idut ylöspäin. Perunat olivat Kauppilan puutarhasta ostettuja, valmiiksi idätettyjä.

Kuvateksti: Koeviljelyssä käytetyt perunat olivat valmiiksi idätettyjä.

Kuvateksti: valmiiksi idätettyjä perunoita levitettynä kovalle maalle tasaisesti. Päälle tuli sitten ruokoa katteeksi.

Levitin ruokoa perunoiden päälle ja tarkoitus oli laittaa mahdollisimman ohut kerros, sillä vanhojen kokemusten perusteella liian paksu kerros hidastaa itämistä. Ohuella ruokokerroksella verhoaminen ei kuitenkaan onnistunut kovin hyvin, sillä ison paalin käsittely oli vähän haasteellista ja ruokoa tuli tiukasta paalista helposti kerralla isompia kasoja. Ohuen ja tasaisen kerroksen olisi saanut varmasti helpommin, jos ruoko olisi ollut silputtua.

Katteen tarkoitus oli taata alkuvaiheessa lähinnä kosteana pysyvä ja hallalta suojaava kerros perunoille. Levityksen aikana oli lämpöaalto, joten maa oli varmasti lämmin. Siikleillä sen pitäisi olla ohjeiden mukaan +7. Itänyttä Annabellaa ei ollut matkassa ja Timoa ei huvittanut kokeilla.

Jätin reilusti ruokoa jäljelle, koska varsinainen juttu on lisätä tätä katteeksi myöhemmin niin paljon, etteivät kehittyvät perunat ole valossa ja tule vihreiksi. Multaviljelyssä tämä vaihe on se, kun perunoissa on reilu verso – silloin kasataan multaa varsien ympärille.

Sitten kastelin ruokokerroksen.

Kuvateksti: Kevyt ruokokerros levitettynä itäneiden perunoiden päälle. Ohuen ja tasaisen kerroksen levittäminen oli vaikeaa, koska ruoko ei ollut valmiiksi silputtua.

Aiempien olkiviljelystä saamieni kokemusten perusteella versoista ei tule kovin isoja, mutta perunaa tulee silti hyvin.

Lisäksi kokeilen kaislamursketta kävelypolkujen pohjana pikku pellollani ja mansikkamaan katteena rikkaruohojen ehkäisemiseksi. Mansikan taimet kuihtuivat muutamassa viikossa, ja poistin kaislan mansikoiden tyveltä. Olisiko suolaisuus ollut ongelma? Vai tapahtuiko jotain muuta odottamatonta? Tästä olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia.

Kuukauden päästä istutuksesta, 5.6. havaittiin ensimmäinen verso. Satanut ei ollut kuin kerran istuttamisen jälkeen, minkä takia nyt vähän kastelin ruokokatteella verhottua kasvimaatani.

Kaislat ovat pysyneet paikoillaan tuulisista säistä huolimatta. Eikä muutakaan päällepäin merkillistä havaittavissa.

Kuvateksti: Kuivunut ruoko oli kevyttä, mutta silti tuuli ei pöllyttänyt tai siirtänyt ruokoa paikalta, johon se oli alun perin levitetty.

Vieressä samana päivänä multaan istutettu saman merkkinen peruna versoi viikkoa aiemmin. Hyvin idätetty Siikli mullassa versoi kolmessa viikossa, tuskin itänyt Annabella versoi kahdessa viikossa.

Taisi ruokoa ollut aika paksulti – ja ehkä ohuemmalla ruokokerroksella peruna olisi versonut nopeammin myös ruokokatteessa.

Kuvateksti: Multaan istutettu Siikli versoi kolmessa viikossa, kun samoihin aikoihin ruokoon istutettu Siikli versoi neljässä viikossa.

Kesäkuun lopulla tilanne oli, että ruokoversot olivat odotetusti pienempiä kuin mullassa kasvatettujen perunoiden versot – mutta hyvältä näyttivät ruokoversotkin.

Kuvateksti: Ruokokatteessa kasvavien perunoiden versot olivat hieman pienempiä kuin mullassa kasvaneiden perunoiden versot.

Tässä kohtaa tein multaviljelyä vastaavan ”multauksen” eli lisäsin ruokoa versojen ympärille niin paljon, että versot vielä näkyivät.

Vieressä olevat multaperunat kasvoivat ja syötiin pois elokuun aikana. Ajoittain tehty ruokoperunoiden koon tarkistus antoi ymmärtää olevan parasta odottaa niiden kasvamista rauhassa. Lopulta 10.7. ruokoperuna kukki, mutta vielä oli tarpeen odottaa perunoiden kasvamista.

Kuvateksti: Ruokokatteessa kasvatettu peruna alkoi kukkimaan 10.7 eli hieman myöhemmin kuin mullassa kasvanut peruna.

Syyskuun alussa kohtuullisen kokoiseksi jääneet varret olivat edelleen kauniita ja pirteitä, mutta 17.9. varret olivat jo ruskistuneet ja kuihtuneet – ehkä oli ollut yöpakkanen. Oli siis lopulta perunoiden noston aika.

Kuvateksti: syyskuussa ruokoperunat olivat vielä kasvamassa. Varret kuihtuivat todennäköisesti yöpakkasen seurauksena.

Lopulta kaivoin perunat ylös: edelleen joukossa oli ihan pieniä perunoita, mutta syvällä ruokokatteen alla olevan sammaleen rajalla oli isojakin perunoita, yhteensä kuvan osoittama määrä. Kaisla oli alakerroksistaan kohtalaisen maatunutta jo. Kerros oli lopulta noin 15 cm. Selvästi vihreitä (saanut liikaa valoa) perunoita ei tullut vastaan.

Kuvateksti: Ruokoperunoita nostettaessa oli iloinen yllätys, kun joukossa oli paljon suurempiakin perunoita, eikä liikaa valoa saaneita vihreitä perunoita ollut yhtään.

Johtopäätökseni on, että ruoko on ihan hyvä perunanviljelyyn, kunhan ei odota uusia perunoita juhannukseksi. Ja koska perunoita oli mahdollista kasvattaa tällä tekniikalla jopa metsässä kallioiden välissä tasaisella kovalla alustalla, on menetelmä erityisen houkutteleva, jos peltomaata ei ole lähellä käytettävissä.

Ruoko käyttäytyi aivan oljen kaltaisesti ja sato oli vähintään yhtä hyvä ruokokatteessa kuin oljessa – tosin aiemmissa olkikokeiluissa kantti ei riittänyt odottaa satoa näin pitkään, joten on vähän vaikea arvioida, miten paljon oljessa perunat olisivat vielä kasvaneet lisää.

Mullassa kasvaneiden perunoiden laatu ei ollut ehkä paras mahdollinen ja sato oli vain vähän runsaampi kuin ruokokatteessa kasvaneiden perunoiden.

Maistoimme rinnakkain ruokoperunoita ja multaperunoita – multaperunat eivät enää olleet vastanostettuja. Keitettiin samalla tavalla ja yhtä kauan. Sokkona maistellen molemmat olivat hyviä. Multaperunassa oli aavistuksen vahvempi maku, jota en osaa kutsua muuksi kuin ”uuden perunan mauksi”. Erikseen syöden eroa ei huomaisi. Lisäbonus on tietysti syödä uusia perunoita syyskuussa, jonka ruokokatteessa viljely mahdollisti.

Muuten ruoko oli kasvimaalla aika hyvä kateaine erityisesti poluille, mutta ei kasvimaata siistin näköiseksi voi väittää, kun käytössä oli silppuamaton ruoko.

Kuten todettu, ruokokatteen alla eivät menestyneet mansikat – eivätkä sipulitkaan olleet onnellisia – mikä toisaalta voi johtua ihan jostain muusta kuin ruokomateriaalista. Muualla tehdyissä kokeiluissa ruokokatteen on todettu olevan ilmeisesti hyvä materiaali sipulimaalla, mutta mansikan kohdalla ongelmia on ollut ennenkin.

Liisa ihmemaassa – Ruokomullassa kasvaa jättikasveja

Paikka: Meripäässä, Mynälahden rannalla..

Jokainen muistaa varmaan Liisan seikkailut ihmemaassa. Tuolla mielikuvitusviidakossa kaikki kasvit kasvoivat paljon suurempina – ja muutenkin paikka oli hieman erikoinen monella tavalla.

Liisan ihmemaassa kaikki oli suurta ja ihmeellistä.

Löysin ihan oikean Liisan ihmemaan Mynämäen Mietoisista, Meripäästä. Tuolla puutarhan kasvua vauhdittaa ruovikosta tehdyt kasvuseokset, ja Liisan ihmemaan tavoin siellä kaikki kasvavat myös normaalia suurempina. Ja kuten ihmemaakin – on paikka muutenkin hieman tavallisesta poikkeava.

Ohessa muutamia kuvia, joista voi havaita jättikasvua:

Ruokomullassa kasvava jättiraparperi.
Puutarhahansikas on pieni raparperin lehteen verrattuna
Ruokomullassa kasvanut leskenlehti ja 45-kokoinen saapas

Ruoko on erinomainen kasvualustana ja salaisuus kasvien poikkeuksellisen vahvassa kasvussa. Tämän ovat tienneet saaristossa asuvat aina – kuten tässä tapauksessa Liisa Meripäästä – mutta tämä tieto ei ole kuitenkaan tavoittanut kaikkia, etenkään kaupungissa asuvia.

Jos nyt joku innostuu kasvattamaan omia jättikasvejaan niin muutama varoituksen sana: Ruoko ei ole automaattisesti hyvä kasvualusta kaikille kasveille.

Esimerkiksi peruna ei pidä ravinteikkaasta ruokomullasta, mutta perunan saa kasvamaan hyvin sopivalla tavalla valmistetussa ruokokatteessa. Tästä lisää vinkkejä toisessa blogissa!!

Kateviljelyn salaisuuksia – Kokeilemalla oppii parhaiten

Paikka: Jossain Halikossa..

Vaikka lukisin kaikki maailman kirjat kateviljelystä ja maaperän mikrobien merkityksestä, en voisi pitää itseäni alan asiantuntijana pelkällä teoreettisella kirjatiedolla. Kuulun siihen laveaan joukkoon ihmisiä, joka oppii parhaiten tekemällä. Tekemällä näkee tietysti lopputuloksen, mutta myös itse tekemisen prosessi alkusuunnittelusta viimeistelyyn tarjoaa paljon hyviä hetkiä ajatella ja ymmärtää koko asiaa.

Olen tänä keväänä opintovapaani edetessä murehtinut kasvimaatani, kun sitäkin pitäisi alkaa kääntää ja laittaa. Samalla olen miettinyt jotain uutta sotasuunnitelmaa rikkaruohoja vastaan. Heureka! Jossakin vaiheessa oivalsin, miten saisin yhdistettyä opiskeluni ja retuperällä olevan kasvimaan kunnostamisen. Päätin siirtää pihan kasvimaat kateviljelyyn! Samalla toimisin itse itseni koekaniinina, kun opiskelujeni aiheena on maaperän hoidon neuvonta.

Kamppailen vuosittain n. 100 neliömetrin (1 aari) kasvimaitteni kanssa. Yleensä kyllä saan kevätkiireiden keskellä siemenet kylvettyä ja perunat ja sipulit istutettua. Sitten tulee kesä ja kesäkiireet, ja rikkaruohot valtaavat kasvimaan. Epätoivoista, vuodesta toiseen. Jotain pitäisi muuttaa. Asfalttia? No ei sentään? Jos pyytäisi jonkun viherrakennusfirman muuttamaan sen kaiken nurmikoksi, ei tarvitsisi enää kykkiä kasvimaalla loputtomassa kitkennässä? Tai kärsiä huonoa omaatuntoa kasvimaata nolosti katsellessa.

Kuva: Kissakin katsoo hieman huolestuneena tätä touhua… tuoko muka joku kasvimaa? Kasvukausi aluillaan, 16.5.2017 ja rikkakasvit alkavat jo vihertää.

Kateviljely on vanha keino suojata kasvimaita liiallista kuivumista ja rikkaruohoja vastaan. Siinä maanpinta peitetään jollakin biomassalla, jäljitellen luonnon olosuhteita. Opiskellessani maaperän mikrobien toimintaa ja maaperän ravintoverkkoa (soil food web) ymmärsin, että kateviljely onkin ennen kaikkea maaperän mikrobien ruokkimista. Kun maaperän kaikki eliölajiryhmät ovat tasapainossa, ne hoitavatkin sitten lopulta koko homman puolestani.

Kateviljelyssä maata ei myllätä. Ei jyrsitä, ei harata, ei käännetä, ei kynnetä. Ei sotketa sitä tasapainoa, joka maaperään on muodostunut kastematojen, bakteerien, sienirihmastojen ja muiden eliöiden yhteisvaikutuksesta. Vaan päinvastoin: kaivellaan maata niin vähän kuin ikinä mahdollista. Kateviljely on laiskan puutarhurin vaihtoehto: kun keväällä jaksat yhden viikonlopun verran huhkia kasvimaalla, niin loppukesän saatkin nautiskella.

Hmm.. pitääköhän tuo nyt varmasti paikkansa? Niin väittävät kyllä monet kateviljelyn ja maaperän hoidon asiantuntijat youtube-videoilla ja nettikirjoituksissa sekä noissa mainioissa kirjoissa, joita olen pitkin kevättä lukenut. Ei auta kuin kokeilla.

Kuva: Kiehtovia kirjoja maaperän hoidosta ja maaperän mikrobitoiminnasta löytyy maailmalta runsaasti, jos vaan jaksaa lukea englannninkielellä. Suomeksi löytyy netistä ja joistakin puutarhakirjoista tietoa aihepiiristä. Katso monipuolinen linkkilista tästä: http://jarki.fi/fi/jarki-pelto-aineistot

 

Keväällä satuin huomaamaan australialaisen permakulttuuriopettajan Morag Gamblen Youtube-videon kateviljelyyn perustuvan kasvimaan perustamisesta ”How to make a No-Dig Garden”. Katsoin sen muutamaan kertaan ajatuksella ja tein muistiinpanot. Tässä video sinullekin katsottavaksi:

https://www.youtube.com/watch?v=A9Wq32IRrPQ

Kateviljelyyn pääsee ylipäätään perehtymään englanniksi kun googlailee sanoja mulching ja no-dig gardening tai no-dig farming.

Homma etenee näin askel askeleelta:

1. Kuohkeuta esim. talikolla kasvimaata, mutta älä käännä sitä. Kuohkeuttaminen tai ilmastaminen tuo happea ja kosteutta maahan.

2. Levitä kasvimaalle tämän jälkeen kompostia, kuivalantaa, vihreää kasvimassaa, kahvinporoja. Itse laitoin omaa biojätekompostia (valmista, ylivuotista), kompostoitunutta hevosenlantaa (jota kyläyhdistyksemme tarjoaa kyläläisille maksutta!) ja käsin repimääni vihreää kasvillisuutta, kuten korkeita heiniä ja vuohenputkea sekä voikukan lehtiä (joita revin summanmutikassa kasvimaalta ja sen läheltä).

3. Morag Gamble suosittelee kasvimaan kastelua tässä vaiheessa. No hmm kyllä varmaan ihan hyvä juttu Australiassa, mutta Suomen keväässä ei tarpeellista. Maa vaikutti melko kostealta.

4. Sitten alkoi sanomalehtien levitys kasvimaalle. Olin kerännyt sanomalehtiä tässä vaiheessa jo jokusen viikon, ja talvisia lehtiä löytyi varastosta. Sanomalehdet kasteltiin vesipaljussa (onneksi sadevettä oli jemmassa), Gamblen ohjeiden mukaan ei litimäräksi. Lehdet kannattaa avata ensiksi keskiaukeaman kohdalta, ja vasta sitten upottaa paljuun. Sitten alat sijoittaa sanomalehtiä kasvimaalle. Näin käydään läpi koko kasvimaa, ja lehdet aina 10 cm päälletysten, etteivät rikkakasvit pääse läpi. Rinteessä alimmaiset sanomalehdet päällimmäiseksi, että mahdollinen valuva vesi jemmaantuu lehtikerroksen alle, eikä valu päältä pois.

5. Kun lehdet kuitenkin loppuvat kesken, laita niistä ilmoitus facebookkiin kavereille tai soita läpi lähinaapurit. Lehtien keruukierros kuuluu asiaan! Meillä ne loppuivat kerta kaikkiaan kesken, mutta onneksi saatiin lisää naapureilta. Itse en mennyt lehtienkeräyspisteelle dyykkaamaan lehtiä, se tuntui jotenkin epämukavalta ajatukselta. Vihdoin viimein koko kasvimaa oli peitetty sanomalehdillä, nyt alkoi olla jo voittajatunne! Kunhan tuuli ei yltyisi eivätkä sanomalehdet kuivahtaisi ennen seuraavaa vaihetta…

6. …joka oli sitten se varsinainen katteen levitys. Eli jotain biomassaa sanomalehtien peitoksi, kuten olkea tai viimevuotista heinää. Sanomalehdethän ovat myös katetta. Koska olin aikaisemmin jo työskennellyt järviruo’on kanssa, halusin testata, toimiiko järviruoko katemateriaalina. Olin siitä matkan varrella kuullut hyviä kokemuksia. Otin yhteyttä Rantaparturit Oy:n Tero Almiin, ja tilasin kuorman ruokosilppua pihalleni. 28.5.2017 saapui sitten 10 kuutiota ruokosilppua peräkärryssä kasvimaan viereen, ja yhdessä Teron kanssa kauhottiin materiaalit pressun päälle nurmikolle. Tämä erä oli talvi-ja kesäleikatun järviruo’on sekoitus. Mitään mittauksia materiaalin koostumuksesta ei tehty, ehkä tehdään jossakin vaiheessa. Ruoko oli silputtua, muutaman cm:n mittaista, helposti käsiteltävää.

7. Sitten alkoi iso työ talikoida ruokosilppua sanomalehtien päälle. Laitoin sellaiset 10 cm joka paikkaan. Tässä meni aikaa, mutta työ myös eteni mukavasti, ja heti alkoi näyttää kivalta! Tuntui niin hauskalta tehdä tätä ja oppia uutta joka hetki. Järviruokosilppu oli mukavaa ja siistiä käsiteltävää, ja sen päällä oli kiva kävellä paljain jaloinkin.

8. No niin, katemaa valmis, mutta miten tuonne sitten istuttaa perunat, sipulit ja miten kylvää siemenet? Siellähän on se sanomalehtikin välissä? Ei kun googlaamaan… ja kokeilemaan, molempia vuoron perään.

9. Tärkeää on kylvää ja istuttaa sanomalehtikerroksen ALLE. Käteväksi istutustyökaluksi osoittautui vanha kunnon perunakuokka. Sillä pieni reikä sanomalehteen ja sipuli sinne. Truit. Samoin härkäpapu. Ja peruna.

10. Taimien istutus on helppoa: tee ”linnunpesä” katteesta, poista se siis istutuspaikalta, paukauta sanomalehti rikki kuokalla ja istuta taimi maahan. Asettele sanomalehti takaisin kasvin juurelle, etteivät rikkakasvit pääsisi liian helpolla. Itse istutin ensimmäiseksi kesäkurpitsaa, valkosipulia, varsiselleriä ja munakoisoa, myöhemmin vielä paprikaa ja maissia.

11. Siementen kylvössä olin vähän aikaa ihmeissäni. Morag Gamble sai sen videolla kuulostamaan helpolta: leikkaa puukolla tai vastaavalla sanomalehti rikki ja kylvä viiltoon. Oma puukkoni oli liian tylsä märkää monikerroksista sanomalehteä kohtaan. Sanomalehtipaperi meni rikki eri suuntiin kuin olin kylvörivin suunnitellut. Revin lopulta sanomalehdet kylvövanan tieltä roisisti käsin. Koska sanomalehden alla oli hyvin vaihtelevaa maata: rikkakasveja, kompostia, hevosenlantaa, savikokkareita, heitin tuohon kylvövanaan ensiksi ostomultaa (säkkitavaraa) ja kylvin siihen. Ehkä turha vaihe? Sitten kateruoko vähän sen päälle, muttei kokonaan, jotta itävät siemenet saisivat vähän valoa alkupotkuun. Ilta-auringossa (kuvassa) siementen kylvövaot sekä istutuskuopat (sipulia ja härkäpapua) näkyvät selvästi.

12. Perunoita kokeilin myös yhden toisen Youtube-opetusvideon ohjeen mukaan ilman sanomalehteä. Asettelin perunat kasvimaan päälle ja ruokokate päälle. Katsotaan mitä tulee, kerron tuloksen syksyllä. Perunoita ei siis haudattu maahan, vaan laitettiin päälle. Katetta (ruokosilppua) taisin tähän pistää vähän paksummalti, ehkä n. 15 cm. Tämä tuntui tosi hassulta, mutta nämäkin perunat ovat juhannukseen mennessä jo hyvin lähteneet kasvamaan!

13. Ainakin sipulit, härkäpapu ja perunat ovat itäneet! Vihreää nousee ruokopellosta! Myös suurin osa kylvetyistä siemenistä näyttää itäneen, mutta tulos on hieman nihkeä vielä näin juhannuksen aikaan. Siementen kylvö saattaa vaatia vähän erilaista tekniikkaa ensi keväänä.

14. Rikkaruohot? Miltei kadonneet!!! Nyt voin tehdä sitä, mistä jokainen kotipuutarhuri haaveilee: käyskennellä rauhallisesti ympäri tiluksia ja nyppiä sieltä täältä yksittäisen rikkaruohon veks. Nautinnollista, rauhoittavaa, mukavaa.

15. Se perunamaa, mihin en sanomalehteä laittanut, kärsii selvästi enemmän rikkaruohoista kuin sanomalehdellä peitetyt osat. Ruokokatetta saisi olla varmaan ainakin 20 cm kerros, jotta se hillitsisi rikkaruohoja tehokkaammin. Sanomalehdellä on sijansa sen alla.

16. Mutta voiko sanomalehteä käyttää? Eikö se painomuste ole myrkyllistä? Näin ajattelin itsekin, mutta asiantuntijoiden (kotimaiset ja ulkomaiset) vakuuttamina tiedän nyt, että nykyään ne eivät ole myrkyllisiä. Siis musta muste. Värillisiä mainoslehtiä kannattaa vältellä. Yksi ystävä tiesi kertoa, ja muistan sen itsekin omasta männävuosien kokeilustani, että kun sanomalehti hajoaa, maa on täynnä paperisilppua, eikä se välttämättä tunnu kivalta. Mutta en murehdi sitä, sillä en tuota kasvimaata aio käännellä ensi keväänäkään. Odotetaan vielä syksyn sadonkorjuuseen, ja katsotaan, että jatkuuko sama systeemi ensi vuonna. Tässä vaiheessa melkein uskallan jo sanoa, että kyllä jatkuu. Hyvältä näyttää, eikä pelkästään rikkaruohottomuuden ansiosta, vaan muutenkin. Jotenkin tuo ruokokatteella peitetty kasvimaa on harmoonisen ja rauhoittavan näköinen. Sen syvempään filosofiaan perehdyn ehkä myöhemmin.

Tarkoituksenani on kirjoittaa syksyllä sadonkorjuusta eli kokeiluni tuloksista. Nyt odotellaan, että mansikat kypsyisivät ja nautitaan kesästä!

Eija Hagelberg

Kirjoittaja on opintovapaalla oleva kestävän maatalouden toimija ja JÄRKI-hankkeen projektijohtaja Baltic Sea Action Groupissa, joka vuosien saatossa on tehnyt töitä mm. järviruo’on ja maaperän hoidon parissa. Tässä blogissa Eija kertoo yksityishenkilönä ja kotipuutarhurina kokemuksistaan kateviljelyn aloittamisessa ja järviruo’on käytöstä katemateriaalina.

Ruokomateriaalista on jo monia kokemuksia – siksi tämä blogi

Paikka: Kustavissa / Grill’in lounaspöydässä..

Tämä ”Ruokotonta asiaa” blogi tulee jakamaan monenlaisia kokemuksia ruovikon hyötykäytöstä. Sivusto on perustettu, jotta ihmiset saisivat lukea hyviä esimerkkejä muilta ruovikkoa hyödyntäviltä – ja vastapalveluksena voivat itsekin jakaa omia kokemuksiaan.

Ruovikon hyötykäytöllä on pitkät perinteet, mutta tämä tietous on jäänyt monesti vain rannoilla asuneiden käyttöön. Rannoilla asvat ovat huomanneet ruovikon sopivan moneen tarkoitukseen pihassa ja puutarhassa.

Nykyinen trendi ”kaupunkiviljely” on tempaissut myös monia kaupunkilaisia mukaansa, ja näille ruovikko on mukava lisä omia kokeiluja vauhdittamaan.

Tällä  sivulla en tule itse olemaan kirjoittajan roolissa, vaan toivon mahdollisimman monen ”vieraskynän” jakavan objektiivisesti ruovikon hyötykäytöstä omia kokemuksiaan.

Blogin avaaminen ruovikon hyötykäytöstä oli jo pitkään ollut mielessä, mutta nimiasia oli vielä ollut avoinna. ”Ruokotonta asiaa” nimi kirkastui lopulta kuten kaikki muukin omasta mielestä hyvä – eli aamuyöllä 3-4 aikaan ja hetkeksi tuohon herätessä piti nimi kirjoittaa heti ylös. Ensimmäisen tekstin tuottaminen otti myös hetken, mutta kun Kustavissa 12 m/s puhaltava tuuli pysäytti ruovikkotaistelijan veneen, oli aika istua alas ja ottaa aika tälle niin mieluiselle blogiaiheelle. Tässä siis tämä alustus blogiin, ja toivottavasti tulet löytämään täältä sinulle mielenkiintoista luettavaa 🙂

Luonnon ja vesien puhdistumisen puolesta,

Kustavissa, Restaurant Grill 20.6.2017 klo 16:26,

Tero Almi, Rantaparturit Oy